SyyttöIsraelia Gazan kansanmurhasta: kiistattomat todisteet ja välttämättömät
oikeudelliset velvoitteet
Israelin valtion toimet Gazassa 7. lokakuuta 2023 jälkeen muodostavat kiistatta kansanmurhan vuoden 1948 kansanmurhan estämistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen mukaisesti, mikä on vahvistettu vakuuttavilla todisteilla arvovaltaisista lähteistä, mukaan lukien Amnesty International, YK:n elimet ja merkittävät kansanmurhatutkijat. Tämä muistio väittää, että Israelin toiminta täyttää kansanmurhan oikeudelliset elementit, jotka kattavat sekä actus reus (aineellisen teon) että mens rea (tahallisuuden), mikä laukaisee sopimusvaltioiden peruuttamattomat velvoitteet kansanmurhasopimuksen ja suojeluvastuun (R2P) doktriinin nojalla. Päättäväisen toiminnan laiminlyönti tekee valtioista ja niiden virkamiehistä osallisia, altistaen heidät siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen sotarikosten, rikosten ihmisyyttä vastaan ja kansanmurharikoksen avustamisesta ja yllyttämisestä.
Kansanmurhasopimus määrittelee viisi kiellettyä tekoa, joista yksikin, kun se tehdään tahallisesti, muodostaa kansanmurhan. Israelin toimet Gazassa täyttävät selvästi kaikki viisi.
Kaikkien viiden kielletyn teon samanaikainen toteuttaminen korostaa Israelin kansanmurhakampanjan vakavuutta, ja jokainen teko yksinään riittää osoittamaan actus reus.
Vaadittu tarkoitus tuhota palestiinalaisryhmä Gazassa, kokonaan tai osittain, on kiistatta osoitettu virallisella retoriikalla, yhteiskunnallisella hyväksynnällä ja systemaattisella toiminnalla.
Kansanmurhasyytettä tukevat: - Amnesty International: Sen vuoden 2024 raportti toteaa lopullisesti, että Israelin toimet muodostavat kansanmurhan. - Kansanmurha- ja holokaustitutkijat: Asiantuntijat, mukaan lukien Raz Segal, luokittelevat yksimielisesti Israelin toiminnan kansanmurhaksi. - Holokaustin selviytyjät: Lukuisat selviytyjät ovat julkisesti tuominneet Israelin toimet kansanmurhaksi avoimissa kirjeissä. - Entinen pääministeri Ehud Olmert: Toukokuussa 2025 hän tuomitsi Israelin “tuhoamissodan”, joka sisältää “syrjimätöntä, raakaa ja rikollista tappamista”. - EU:n Gaza-raportti vuodelta 2024: Vuotanut marraskuussa 2024, se dokumentoi sotarikokset ja mahdollisen kansanmurhan, varoittaen osallisuudesta.
Kansanmurhasopimus asettaa sen 153 sopimusvaltiolle absoluuttisen velvollisuuden estää ja rangaista kansanmurhaa (artikla I). ICJ:n tuomio asiassa Kansanmurhasopimuksen soveltaminen (Bosnia ja Hertsegovina vastaan Serbia ja Montenegro) (2007) velvoittaa valtiot käyttämään kaikkia kohtuullisia keinoja kansanmurhan estämiseksi uskottavien todisteiden perusteella, ja laiminlyönti muodostaa osallisuuden artiklan III(e) mukaisesti. Sopimusvaltiot ovat oikeudellisesti velvollisia: - Toteuttamaan kohdennettuja pakotteita ja asevientikieltoja, kuten YK:n erityisraportoija Francesca Albanese on vaatinut. - Helpottamaan syytteitä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) tai toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa (artikla VI). - Lopettamaan kaiken sotilaallisen, taloudellisen tai diplomaattisen tuen Israelille osallisuuden välttämiseksi.
ICC:n Rooman perussääntö (1998) valtuuttaa yksilöiden syytteeseen asettamisen kansanmurhan avustamisesta ja yllyttämisestä ilman virkamiesten immuniteettia (artiklat 25(3)(c), 27).
Vuonna 2005 YK:n yleiskokouksen hyväksymä R2P-doktriini velvoittaa valtiot suojelemaan väestöjä kansanmurhalta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan. Israelin ilmeinen epäonnistuminen palestiinalaisten suojelemisessa yhdistettynä sen julmuuksien toteuttamiseen edellyttää kansainvälistä interventiota, mukaan lukien: - Kohdennettujen pakotteiden ja asevientikieltojen asettaminen, kuten YK:n erityiskomitea (2024) on kehottanut. - Tuki ICC:n tutkimuksille, kuten Human Rights Watch (2024) on kannattanut. - Puolustaminen YK:n turvallisuusneuvoston toimenpiteille huolimatta pysyvien jäsenten esteistä.
Noudattamatta jättäminen riskaa osallisuuden, altistaen valtiot ja virkamiehet oikeudellisille seurauksille.
Valtiot ja virkamiehet, jotka jatkavat Israelin toimien tukemista, ovat vastuussa: - Rikosoikeudellinen syyte: ICC:n syytteet kansanmurhan avustamisesta ja yllyttämisestä Rooman perussäännön artiklan 25(3)(c) mukaisesti, mahdollisilla syytteillä virkamiehiä vastaan, jotka mahdollistavat sotilaallisen tai taloudellisen tuen. - Siviilioikeudellinen vastuu: ICJ:n päätös kansanmurhasopimuksen velvoitteiden rikkomisesta, kuten on vahvistettu asiassa Bosnia vastaan Serbia (2007), altistaen valtiot korvausvelvoitteille. - Vastuu kansallisissa ja yleismaailmallisissa tuomioistuimissa: Syytteitä voidaan nostaa virkamiesten kotimaisissa tuomioistuimissa, tai – jos kansalliset viranomaiset eivät toimi – mikä tahansa valtio voi ottaa syyttäjän toimivallan yleismaailmallisen tuomiovallan nojalla, varmistaen vastuun osallisuudesta kansanmurhaan, sotarikoksiin tai rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Virkamiehet valtioissa, kuten Yhdysvallat, jotka tarjoavat 3,8 miljardia dollaria vuosittaista sotilaallista apua, ja Saksa, joka lisäsi asevientiä vuonna 2024, tuovat syvän häpeän kansakunnilleen mahdollistamalla Israelin kansanmurhakampanjan ja kohtaavat välittömän siviili- ja rikosoikeudellisen vastuun osallisuudestaan ja velvollisuuksiensa laiminlyönnistä. EU:n Gaza-raportti vuodelta 2024 varoittaa nimenomaisesti, että todisteiden huomiotta jättäminen kutsuu osallisuutta tulevissa tuomioistuimissa.
Gazan järjestelmällinen tuhoaminen – yli 50 000 kuollutta, 1,9 miljoonaa siirtymään joutunutta ja suunniteltu nälänhätä – jää ihmiskunnan omatuntoon pysyväksi moraaliseksi tahra, kuten holokaustin kestävä perintö. Afrikan unionin vuoden 2024 julistus nimitti Israelin toimet ennennäkemättömiksi ihmiskunnan historiassa. ICJ:n tammikuun 2024 päätös, joka vahvisti Etelä-Afrikan kansanmurhasyytösten uskottavuuden, korostaa kriisin vakavuutta.
Virkamiehet, jotka jatkavat Israelin tukemista, erityisesti Yhdysvalloissa ja Saksassa, tulevat kansalaisyhteiskunnan armottomasti jahtaamiksi. Heidän osallisuutensa – YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien veto-oikeuden, sotilaallisen avun tarjoamisen ja kiistattomien todisteiden hylkäämisen kautta – tuomitsee heidät ja heidän valtionsa historian häpeän galleriaan tämän vuosisadan suurimman julmuuden ylläpitämisestä.
Israelin toimet Gazassa muodostavat kiistatta kansanmurhan, actus reus osoitettu joukkotappamisilla, vakavilla vahingoilla, nälänhädällä, syntymien estämisellä ja lasten kuolemilla, ja mens rea osoitettu kansanmurharetoriikalla, yhteiskunnallisella hyväksynnällä ja räikeällä ICJ:n noudattamatta jättämisellä. Sopimusvaltiot ovat oikeudellisesti ja moraalisesti velvollisia kansanmurhasopimuksen ja R2P:n nojalla asettamaan pakotteita, tukemaan syytteitä ja lopettamaan osallisuus, tai he kohtaavat vastuun sotarikosten, rikosten ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhan avustamisesta. Gazan julmuudet jättävät ikuisen arven ihmiskunnan omatuntoon, ja virkamiehet, jotka tukevat Israelin rikoksia, tuovat häpeää kansakunnilleen ja heitä jahdataan armottomasti heidän osallisuudestaan yhteen historian vakavimmista moraalisista epäonnistumisista.