https://ninkilim.com/articles/israel_attacks_qatar/fi.html
Iltapäivällä 9. syyskuuta 2025 sarja räjähdyksiä ravisteli Dohaa, Qatarin pääkaupunkia, ja mustia savupilviä nousi Legtaifiya–Katara-alueen ylle. Silminnäkijät, valokuvat ja Reutersin paikan päältä saadut raportit vahvistivat useita räjähdyksiä Dohassa 9. syyskuuta, ja savupilviä nousi Legtaifiyan huoltoaseman läheisyydestä, joka sijaitsee lähellä asuinalueita, joita vartioi Qatarin Emiirikaarti. Pelastusajoneuvot lähetettiin nopeasti alueelle. Toisin kuin monissa aikaisemmissa operaatioissa, joissa Israel kieltäytyi kommentoimasta, IDF ja Shin Bet antoivat muutaman tunnin kuluessa lausuntoja, joissa ne väittivät toteuttaneensa yhteisen “tarkkuusiskun” Hamasin johtoa vastaan Dohassa. Israelilaiset viranomaiset kehystivät hyökkäyksen osaksi laajempaa kampanjaa Hamasia vastaan lokakuun 2023 sodan jälkeen.
Syyskuun 9. päivän 2025 isku Dohaagainst ei ollut pelkästään sotilaallinen teko; se edusti suoraa hyökkäystä kansainvälistä oikeusjärjestystä ja haurasta rakennetta vastaan, joka mahdollistaa valtioiden ja kansojen neuvottelemisen rauhasta. Tämä luku tarkastelee iskun oikeudellisia ulottuvuuksia Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen tapaoikeuden mukaisesti ja arvioi sitten symbolisia ja käytännöllisiä seurauksia tuleville sovittelutoimille, tulitaukoneuvotteluille ja isäntämaiden turvallisuudelle, jotka tarjoavat diplomaattista tilaa.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan artikla 2(4) kieltää voiman käytön minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä vastaan. Israelin isku Dohaan, joka toteutettiin ilman Qatarin suostumusta, kuuluu selkeästi tämän kiellon piiriin. Qatar on suvereeni YK:n jäsenvaltio; ei ole epäselvyyttä siitä, että sen aluetta ei saa laillisesti hyökätä ilman pätevää poikkeusta.
Ainoa tunnustettu poikkeus on itsensä puolustaminen artiklan 51 mukaisesti, joka käynnistyy, kun valtio kärsii “aseellisesta hyökkäyksestä”. Israel on vedonnut itsepuolustukseen Hamasia vastaan Gazassa ja Libanonissa; mutta tämän perustelun soveltaminen Dohassa Qatarin suojeluksessa asuviin Hamasin jäseniin on parhaimmillaankin hatara.
Lyhyesti sanottuna Israelin toimintaa Qatarissa ei voida uskottavasti puolustaa itsepuolustuksena. Se on voiman käyttö peruskirjan vastaisesti, mikä vastaa aggressiotoimea yleiskokouksen päätöslauselman 3314 mukaisesti.
Rooman oikeudesta Wienin sopimuksiin saakka lähettiläiden loukkaamattomuus on ollut diplomatian keskeinen sääntö. Neuvottelijoille – jopa vastustajille – taataan turvallinen kulkeminen ja suoja. Kansainvälinen tuomioistuin on toistuvasti korostanut tätä periaatetta, tunnetuimmin Teheranin panttivankikriisi -tapauksessa, jossa se kuvaili lähettiläiden loukkaamattomuutta kansainvälisen järjestyksen kulmakiveksi.
Vaikka Hamas ei ole tunnustettu valtio, sen neuvottelijat oli Qatarin virallisesti kutsuma käymään tulitaukoneuvotteluja. Isännöimällä heitä Qatar antoi turvallisuustakeet, ja kansainvälinen yhteisö piti heitä toiminnallisina rauhanlähettiläinä – samalla tavalla kuin Talibanin neuvottelijoita Dohassa tai FARC:n lähettiläitä Havannassa. Heidän kohdistamisensa rikkoi siis paitsi Qatarin suvereniteettia myös murensi neuvottelujen loukkaamattomuuden suojaverhon.
Hyökkäys on räikeä loukkaus Qataria itseään kohtaan:
Kansainvälisen oikeuden mukaan Qatarilla on oikeus luokitella isku aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä antaa sille mahdollisuuden vedota artiklan 51 mukaiseen itsepuolustukseen ja hakea oikeutta YK:n turvallisuusneuvostolta ja kansainväliseltä tuomioistuimelta.
Tämän iskun symbolinen viesti on tuhoisa: jokainen maa, joka isännöi rauhanneuvotteluja, voi muuttua taistelukentäksi. Jos neuvottelijat voidaan kohdistaa heidän hotelleissaan tai diplomaattisissa asunnoissaan, niin:
Dohan isku hämärsi rajan taistelukentän ja siviilipääkaupungin välillä. Asuinalue, huoltoasema ja ympäröivät siviilialueet vaarannettiin ulkomaisen sotilasoperaation vuoksi. Tämä heikentää erottelun periaatetta, joka on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kulmakivi, ja varoittaa muita isäntämaita siitä, että niiden siviili-infrastruktuuri voi olla sivuvahinkona pelkästään rauhantekoon osallistumisen vuoksi.
Välittäjät menestyvät luottamuksen ja puolueettomuuden avulla. Iskemällä Dohaan Israel implisiittisesti leimasi Qatarin – pitkään jatkuneen Israelin ja Hamasin välittäjän – turvattomaksi neuvottelupaikaksi. Tämä delegitimoi Qatarin välityksen ja lannistaa muita valtioita tarjoamasta vastaavia palveluita. Pelotevaikutus on välitön: konfliktin osapuolet voivat laskea, että rauhanneuvottelujen isännöinti asettaa nyt kohteen pääkaupungillesi.
Tämä rikkomus ulottuu Qatarin ulkopuolelle. Se viestittää maailmalle, että:
Tällainen ennakkotapaus heikentää kiistojen rauhanomaista ratkaisua, joka on YK:n peruskirjan artiklan 33 mukaisesti määrätty, ja heikentää jo valmiiksi haurasta kansainvälisten konfliktien ratkaisun infrastruktuuria.
Hyökkäämällä suvereenin YK:n jäsenvaltion pääkaupunkiin ilman perusteluja Israel on osoittanut olevansa valmis rikkomaan kansainvälisen järjestyksen perustavanlaatuisimpia sääntöjä. Tämä käyttäytyminen ei ole yksittäistä: se noudattaa laajempaa kaavaa, joka sisältää rajat ylittäviä salamurhia, kohdennettuja tappoja ja isäntävaltion suvereniteetin huomiotta jättämistä.
Roistovaltio määritellään paitsi ideologian myös jatkuvan kansainvälisten normien uhmaamisen perusteella:
Rauhanneuvottelijoiden kohdistaminen asuinalueella kantaa terrorismin tunnusmerkkejä:
Valtion ensisijainen velvollisuus on varmistaa kansalaistensa turvallisuus ja alueensa koskemattomuus. Israelin hyökkäys vaaransi molemmat.
Qatarin ulkoministeriö tuomitsi tapahtuman “pelkurimaisena rikollisena hyökkäyksenä”, korostaen, että isku kohdistui asuinrakennuksiin, joissa asui Hamasin neuvottelijoita. Doha tuomitsi sen vakavaksi kansainvälisen oikeuden rikkomukseksi ja Qatarin suvereniteetin loukkaukseksi. Hallitus ilmoitti aloittavansa välittömän tutkinnan “korkeimmalla tasolla”.
Qatar isännöi Al Udeidin lentotukikohtaa, joka on Yhdysvaltojen suurin sotilastukikohta Lähi-idässä, ja se on nimetty merkittäväksi ei-NATO-liittolaiseksi. Washington on riippuvainen Qatarista voiman projisoinnissa, logistiikassa ja välityksessä alueella.
Yhdysvallat on historiallisesti käyttänyt veto-oikeuttaan estääkseen turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, jotka kritisoivat Israelia. Tämä diplomaattinen kilpi on mahdollistanut Israelin toimimisen suhteellisen rankaisematta. Qatarilla on kuitenkin nyt uskottavuutta väittää, että Yhdysvaltojen jatkuva Israelin suojeleminen heikentää Qatarin omaa suvereniteettia ja turvallisuutta.
Israelin hyökkäys Dohaagainst oli valtioterrorismin ja roistokäytöksen teko, joka rikkoi YK:n peruskirjaa ja suvereniteetin perustavimpia periaatteita. Qatar, ainutlaatuisesti asemoituneena Yhdysvaltojen liittolaisena ja kriittisten amerikkalaisjoukkojen isäntänä, kohtaa nyt syvällisen päätöksen: joko hyväksyä Yhdysvaltojen jatkuva Israelin suojeleminen turvallisuusneuvostossa tai vahvistaa suvereniteettiaan vaatimalla muutosta. Jos Washington kieltäytyy, Qatarilla on sekä laillinen oikeus että moraalinen velvollisuus kansalaisiaan kohtaan ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin – aina Yhdysvaltojen diplomaattisten ja sotilaallisten varojen karkottamisesta artiklan 51 itsepuolustuksen vetoamiseen. Tämä valinta määrittelee paitsi Qatarin ulkopolitiikan myös kansainvälisen oikeuden uskottavuuden itsessään.